MEMORIES

Maanantai 17.12.2012 klo 8:58 - Philippe

olymp450.jpgOf all the memories I have from this last summer, what I remember and hold 
most dear is the feeling of community we achieved at Haihatus. Whether it was alone running through the forest, or with an unexpected group of friends playing games late into the night, or singing songs around the camp fire, we were all there together. I especially enjoyed our little Finnish Olympics. Hanna and I brainstormed a few games, a lot of which, I was told, were traditional Finnish games--the boot throw in particular. Competition was fierce, but friendly, and everyone had a great time (especially us winners, hah!).

There is too much to write it all down, but it was always the people I loved the most. Thank you Merja, Raimo, Marita, Virpi, Hanna, Kati, Baris, Canberk, Anna, Hugo, Masha, Katca, Federico, Lin, Bryan, Ksenia, Emma, Amanda, Riikka, and countless others whose names are hard for me to remember, but whose impressions on me are lasting. I hope to return again someday to Haihatus to make new memories.

All the best,

Philippe Moore

(Philippe Moore from Denver, Colorado, U.S. was in Haihatus residence two months in summer 2012). 


Kommentoi kirjoitusta.

KICKSLED

Lauantai 15.12.2012 klo 15:30 - Merja

 

dsc04718.jpgSHOOSSH! Out of the way!

We have just bought three kicksleds to Haihatus for anyone of us to use. Just for fun and excercise, to slide fast on snow, visit the shops or cafes in village or go shopping.

The kicksled consists of a chair mounted on a pair of flexible metal runners which extend backward to about twice the chair's length. The sled is propelled by kicking  the ground by foot. There is a handlebar attached to the top of the chair back. Kicksled is POTKUKELKKA in Finnish. 

The kicksled is driven forward by the driver standing on one runner, kicking backwards on the ground with the other foot, hence the name. The flexibity of the runners allows the driver to steer the kicksled by twisting the handlebars. One can have a passenger or luggage on the chair seat.

A kicksled can best be used on hard, slippery surfaces like hardpacked snow or ice.  On level ground, one can easily reach a speed of 15 km/h (9 mph) to 20 km/h (12 mph), and much faster on downhill section or with a strong tail wind.

Besides Finland the kicksled is in common use in Norway and Sweden, especially where roads are not sanded or salted.

Some models also include a wheel kit allowing to transform the sled to a kind of walking aid for summer use. This type is especially popular amongst the elderly. 

Kiksled is an old invention since late 1800´s. Former it was very common in  Finland and still nowardays I guess there are at least one kicksled almost in every house in countryside.

Our old sleds have been so worn to pieces within years, that finally last week we did put a purchase notice on the announcement boards in Joutsa markets. And now we already have three of them! They are used ones, but still strong and well sleding. And of course much cheaper than the ones they sell in markets.

We are still waiting if there might be more of them for us to buy, so we could some winter day "make a train" of them (as we used to do as child) and go sledding downhill together with our friends;)

Kicksledding is one of the simple but great winter joys in Finland!

Kommentoi kirjoitusta.

JYRINÖITÄ

Maanantai 10.12.2012 klo 21:09 - Merja

merjapoleeni650.jpg

Taidenäyttelyn juryttäminen on mielenkiintoista, mutta raakaa puuhaa. Juryttäjän on osattava pitää sosiaaliset tunteensa kurissa ja keskittyä olennaiseen eli teoksiin ja näyttelykokonaisuuden rakentamiseen. Ihmissuhteiden ei saa antaa vaikuttaa suuntaan tai toiseen, eikä kaikkia pidä edes yrittää miellyttää. On uskottava omaan kykyynsä ja makuunsa, tietäen että joidenkin mielestä olet väärässä valitset niin tai näin. Taiteella on tapana herättää tunteita ja taitaa se olla sen tarkoituskin.

Meitä Haihatuksen kuraattoreita pyydettiin juryttämään Pieksämäen Kuvataideseuran vuosinäyttely Kulttuurikeskus Poleenissa saatesanoin "tehkää tasokas näyttely".  

Ensikatselmus tarjokkaisiin asetti paineita hyvän kokonaisuuden aikaansaamisesta, koska jurytettäväksemme oli tuotu lähinnä seinätaidetta, enimmäkseen normikokoisia  maalauksia. "Lattiateoksia" oli vain ihan muutama veistos ja installaatioita ei ollenkaan. Olimme ajatelleet koota näyttelyn jonkun hyvän suuren lattiateoksen ympärille, ja etsiä siitä mahdollisesti jonkin ajatuksen kautta suunta koko näyttelyn sisällölle. Tässä kohtaa oli muistettava olevansa juryttäjä eikä kuraattori, ihan kaikkeen ei voinut vaikuttaa ja silti oli tehtävä hyvä näyttely.

Ihan ensimmäiseksi poistimme näkyviltä teokset, joiden emme katsoneet ansaitsevan päästä tasokkaaseen näyttelyyn. Sen jälkeen tuumasimme jäljelle jääneistä näyttelylle jonkinlaisen juonenpoikasen ja eriytimme omat kokonaisuutensa näyttelysaliin, aulaan, parvelle ja yläkerran käytävälle.Tämän jälkeen jouduimme poistamaan vielä paljon teoksia, ihan jo sen takia etteivät joko mahtuneet tai sopineet kokonaisuuteen. 

Kuvataideseurasta oli paikalla yksi henkilö tarvittaessa saatavillamme ja apunamme, mutta hän ei pukahtanut omia mielipiteitään, eikä siis vaikuttanut valintoihimme millään lailla. Me emme tunne Pieksämäen taiteilijoita, emmekä valintaa tehdessämme katsoneet nimiä teosten takana. Annoimme teosten vaikuttaa itsenään ja tähtäsimme hyvään kokonaisuuteen. Teosten edestakaisin siirtelyn jälkeen kaikki lopulta loksahtivat paikoilleen kuin palapelin osaset ja  tulokseen olemme oikein tyytyväisiä.

Olemme saaneet kiitosta näyttelyn tasokkuudesta ja tuoreudesta, mutta epämääräisempääkin sähköpostikritiikkiä on tullut:

Katsojien tyrmistys on nykytaiteessa ilmeisen tavoiteltava asia. Taidenäyttelyiden katsojat ovat vielä henkisesti niin alkeellisia, kouluttamattomia kauneuskäsitykseltään ja lisäksi yhteiskunnalliselta katsomukseltaan porvarillisen lukkiintuneita, että sinisilmäisen harhautuneina kuvittelevat näkevänsä jotain muutakin, kuin "mielenterveyskuntoutujien sielunmaisemalta" vaikuttavia tuskanpurkauksia.

Pieksämäen Poleeni on hieno näyttelytila, joten oli ilo pitkästä aikaa käydä tekemässä sinne hyvä näyttely. Kiitos yhteistyöstä Pieksämäen Kuvataideseuralle ja Poleenin osaavalle hekilökunnalle. Taiteilijoille kiitos hyvästä taiteesta.

Ja anteeksi ulosjurytetyille.

Haihatus suosittelee: 
Pieksämäen Kuvataideseuran 46.vuosinäyttely on Kulttuurikeskus Poleenissa avoinna 13.1.asti. 

Kommentoi kirjoitusta.

MITÄ ON MELUVALLIN TAKANA

Perjantai 30.11.2012 klo 9:58 - Merja (Päivän vieras, Itä-Häme 28.11.2012)

meluvalli900.jpg

Hohhoijaa, ovatpas automatkat muuttuneet tylsiksi tiekunnostusten jälkeen. Matkat ovat nopeutuneet ja lyhentyneet mutkien suoristamisten ja turvallista matkanetenemistä tehostavien toimenpiteiden ansiosta, mutta nyt ei enää ilman opasteita tiedä yhtään missä kohti maata ollaan menossa. Tie on sitä samaa suoraa ja tylsää putkea joka paikassa. Paikkakunnat piileksivät meluvallimuurien takana ja siinä välissä on Ismo Alangon sanoin metsää, metsää, tonneittain puutavaraa.

Valtateiden varrella olevien paikkakuntien soisi enemmän tuovan esiin itseään. Ohikiitävät automatkailijat pysyisivät paremmin virkeinä ratissa ja kiukkuamatta takapenkeillä, jos olisi yhtään mitään meluvallista ja metsästä poikkeavaa nähtävää edes silloin tällöin. Olisi mukava nähdä silmillään missä mennään. Linja-autokuskitkin ovat vaihtaneet paikkojen kuvailemisen numeroiksi, eivätkä enää neuvo, että siinä sen mutkan jälkeen jäät pois, vaan että olet perillä kello 18.09.

Joka paikkaan samanlaisena monistetun ABC-aseman kyltissä mainittu sijainti ei riitä yksilöimään paikkaa naapureitaan mielenkiintoisemmaksi. Mainostolpat, lippurivit ja suuret markkinataulut eivät juuri nykyihmisen silmää hetkauta, eivätkä tuo ainakaan sijaintipaikkakuntaa mitenkään esille. Vasitenkaan jos Hartolan kohdalla markkinoidaan Sysmää, Joutsassa Toivakkaa ja että tästä kohdin on jonnekin muualle matkaa 389 kilometriä.

Silmää ja mieltä piristävät taideteokset tien varsilla ovat hyviä etappeja matkan etenemiselle. Kuten Heinolassa Valliherrat, Hollolassa Martta ja Hollo, Orimattilassa Liehuva harja. Muovisen oloinen nuottirivistö Järvenpään tienoin lienee sekin olemassaolonsa ansainnut edes jonkinlaisena paikkakuntaansa esille tuovana yritelmänä. Onhan näitä teoksia pitkin pitkää maatamme halkovien valtateiden varsia, mutta ei lisäkään olisi pahaksi.

Tienvarsien taideteosten lisäksi voisivat kuntien päättäjät ja kaikki muu yhteen hiileen puhaltava kylänväki ottaa luovan kuntamarkkinoinnin vakavaan harkintaansa. Maapohjaiset meluvallit mahdollistavat vaikka auringonkukkien kasvattamisen: ”se on siinä sen auringonkukkakumpareen kohdalla”, kaupunkilaiset lapsiperheet eivät koskaan kyllästy eläimiin: ”isi mennään taas sitä kautta missä on niitä lampaita” ja vesi on aina kaunis, talvellakin hyödynnettävä elementti: ”se on Joutsaa, missä siinä sillan vieressä on aina talvella luistelijoita, voitaiskin ottaa luistimet tällä kertaa mukaan”.

Yksinkertainen luova markkinointi voi olla halpaa ja helppoa, mutta ajaa silti hyvin asiansa. Pienelläkin keinolla ohikulkijoita ilahduttavan kylän nimi jää myönteisesti mieleen, mutta matalaa profiilia pitävien paikkojen ohi ajetaan lujaa ABC-asemalta toiselle koskaan kiinnostumatta siitä mitä kaikkea tylsän meluvallin takana voisikaan olla. Tylsiä, itseään esiin tuomattomia ihmisiä on tavattu vähätellä seinäkukkasiksi, samalla ajatuskaavalla voitaisiin näkymättömiä ohiajettavia paikkakuntia kutsua vain meluvalleiksi.  

Kommentoi kirjoitusta.

YKSI ÄÄNI METSÄSTÄ

Keskiviikko 17.10.2012 klo 11:31 - Merja (Päivän vieras, Itä-Häme,17.10.2012)

polkkypaiden_parlamentti_2000_2.jpgkuvassa Raimo Auvisen "Pölkkypäiden parlamentti" 2000

Vaalien alla kansa jakautuu myymään ja ostamaan pätevää päättäjyyttä ja yhteisten asiain hoitoa. Tilanne on jännittävä kunnanvaltuustoon päättäjiksi haluaville, mutta herkullinen myös muulle kansalle, jonka ongelmia varsinkin tässä kaupantekovaiheessa kuunnellaan harvinaisen myötäeläen ja tarkasti. Juuri nyt on siis otollinen aika tuoda esiin elämänsä epäkohtia ja vaatia niihin korjausta. Meneillään olevat äänestäjän markkinat päättyvät vaalipäivän ostohetkeen, joten tästä ”shoppailuvaiheesta” kannattaa nyt ottaa kaikki ilo irti.

Ääntäni kunnallisvaaliehdokkaille kauppaavana minun ei periaatteessa tarvitse kuin mennä istumaan jonkin vaalikeskustelun yleisöpenkille, niin jo huomaan itseään lavalla kauppaavien katseista ja puheenvuoroista, että olen heille tärkeä ja he tekevät mitä tahansa voidakseni jatkossa entistä paremmin. Pelkkä läsnäoloni saattaa innostaa heidät lupaamaan jopa kunnan kulttuuritoimelle kukoistavaa tulevaisuutta. Hupsista, mutta hyvä niinkin. Entä jos vielä hiukan tehostaisin myyntiäni, voisiko äänikaupan taika jatkua pidempäänkin, ehkä jopa yli vaalien?

Pelkän passiivisen kuuntelemisen sijasta voisin tehdä itseäni tykö ääntäni tarvitseville hiukan tehokkaammin. Voisin pyrkiä sulautumaan ehdokkaiden joukkoon pukeutumalla samaan tyyliin, puhumalla samoista asioista, olla yhtä mieltä ja kehua heidän aikaansaannoksiaan: olette tärkeällä asialla, jatkakaa samaan tyyliin, kuntamme tarvitsee kaltaisiane! Tarjoaisin kahvia ja pullaa ja olisin oikein hyvää pataa kaikkien kanssa. Teettäisin pahvimerjan seisomaan teltassa silloin kun en itse ehtisi tai kun taivaalta tulisi räntää. Halausten jälkeen sujauttaisin sujuvasti ehdokkaiden rintapieliin pinssin jossa olisi joku iskevä slogan kuten ”Metsänen vastaa niinkuin sille huutaa” tai ”Kyllä Merja tietää!”. Jakamissani kuulakärkikynissä voisi lukea kultakirjaimin vaikka ”Merja Metsänen, sinun äänestäjäsi”.

Tämän rähväkkään äänikampanjani rahoittamiseksi voisin viimeinkin pyyhkäistä hämähäkinseitit vintin nurkassa lojuvista vanhoista öljyvärimaalausharjoitelmistani ja myydä ne kovaan hintaan yrityksille. Kampanjani menestyessä voisin luvata myydä melko halvalla vaikka Byrokratia -assemblaasini kunnan talon aulaan ja siihen voisin kaiverruttaa messinkilaattaan tekstin ”Tämän teoksen on tehnyt kunnan uskollinen äänestäjä Merja Metsänen”.

Uskoisin että kaupanteko voisi olla vilkastakin, onhan valtuustoon pyrkijälle jokainen ääni tärkeä. Itselleni riittäisi kuitenkin se yksi ainoa ehdokas, hän joka tosiaan tekisi jotain kuntamme kulttuuritoimen kurjuudesta kohottamiseksi. Jossei kukoistukseen asti, niin edes sille tasolle että tietäisin sen olevan olemassa. Jos nyt kuitenkaan en vielä näiden vaalien aikana tohdi torille asti ja se oikea edustaja tosiaan jossain on, niin vinkatkaa ihmessä hänen numeronsa, minä lupaan ainakin äänestää.

2 kommenttia .

PÖKKÖÄ PESÄÄN

Perjantai 21.9.2012 klo 14:06 - Merja


philippe400.jpgkuvassa haihatusnuotion vieressä poseeraa taidelaitoksen ehdotus Joutsan uudeksi joutomieheksi: Philippe Moore from Denver, USA.

Joutsan Joutopäivät ovat sittenkin elpymässä paikallisen yrittäjäyhdistyksen otettua viime hetkellä ohjat käsiinsä. Joutsan perinteinen kesätapahtuma on vuosien mittaan pikkuhiljaa hiipunut sammumispisteeseensä asti innostuneiden tekijöiden puutteessa. Tapahtuma ei ole syttynyt entiselleen pelkillä virkamiesten byrokraattisilla aikataulutuksilla ja vasemman käden kiireisillä huitauksilla. Se on kaivannut tekemisen intoa, joka nyt viimeinkin pääsi vapaasti yhdessä puhaltaen syttymään.

Yrittäjäyhdistyksen väki vietti menneen kesän jo viimeiseksi uumoiltua joutojuhlaa yhdessä paikallisia kapakoita kiertäen. Kapakkakierros saattaa sanana särähtää korvaan tyhjänpäiväiseltä kaljottelulta, mutta tällaisissa yhteisissä vapaa-ajanvietoissa vois syntyä varteenotettaviakin ajatuksia. Sitäpaitsi Joutopäivien ehkä parasta antia on aina ollut ihmisten joutilas yhdessäoleminen, kapakkakierroshan on juuri sitä. Voin kuvitella, kuinka ideankipinä Joutopäivien järjestämisestä on kapakka-illan edetessä ja keskustelun vapauduttua virinnyt syttynyt kunnolla ja jäänyt kytemään jatkotoimenpiteiksi asti. Tällä kertaa ovat järjestelyt ainakin aloitettu ajoissa, joten uskoa sopii, että ensi kesänä on Joutsassa taas ihan kunnolliset Joutopäivät.

Haihatuksen residenssissä syyskuussa työskentelevä näytelmäkirjailija vietti ensimmäisen viikkonsa yksin huoneessaan aamusta iltaan ahkerasti kirjoittaen. Viikkoon hän ei tavanut ihmisiä, eikä puhunut muille kuin kaupan kassalle kiitos ja näkemiin. Perjantain illansuussa hän tyytyväisenä kirjallisiin aikaansaannoksiinsa ilmaantui taidelaitoksen toimiston ovelle ja puuhkaisi: Nyt haluan tavata ihmisiä ja puhua!. Selvä, siispä hälytimme kokoon pikaisen kirjallisuuspiirin. Soitimme pari puhelua, rummutimme hiukan sosiaalista mediaa ja viritimme tulet pihalle. Kahden tunnin kuluttua nuotion äärelle oli kokoontunut kolme kirjoittajaa, kaksi kuvataiteilijaa ja yksi muusikko.

Tuleen tuijotellen on aina tarinoita kerrottu, niin tietysti myös yhteisen kirjallisen mielenkiinnon kohteen omaavien sanankäyttäjien kokoontuessa taidelaitoksen nuotiolla. Keskustelu pysyi kurissa ja kiinnostavana ehkä juuri siksi, ettei kukaan tuntenut kaikkia muita tuleentuijottajia entuudestaan. Tarinat olivat tuoreita ja mielipiteenvaihto vilkasta. Illan teemaa, kirjoittamista ja näytelmiä ruodittiin sisältä ja ulkoa. Illan edetessä puhe levisi taidekulttuuriin laajemmin ja puolen yön aikaan sytyteltiin jo yhteisiä kiihkeitä kipinöitä kytemään tuleviksi taidespektaakkeleiksi ja öitä toivoteltiin jo sangen innostuneessa Me tehdään se! -hengessä. Suurin osa innosta oli varmaan jo aamulla tuhkana tuulessa, mutta ehkä jotain kuitenkin jäi odottamaan hiileen puhaltajia.

On aina hienoa kun taitavat nuotiolla istujat pystyvät pitämään innostuksen tulta yllä loppuun asti. Parasta on silloin, kun yhteinen into jää kytemään ja synnyttämään tuhkasta jotain uutta – tai kuten yrittäjäyhdistyksen kapakkareissulla, sytyttämään hiipuvan nuotion uuteen roihuun.

Kommentoi kirjoitusta.

JOO. SAUNA.

Lauantai 18.8.2012 klo 10:33 - Merja

kasinaamat450.jpg
workshop450.jpgcamp450.jpgHaihatuksessa asuu nyt elokuussa 17 henkilöä yhdeksästä eri maasta. Kulttuurien kohtaamisia tapahtuu ja ennakkoluulot saavat kyytiä, kun yhdessä asuu ja työskentelee eri ikäisiä toisilleen aiemmin tuntemattomia ihmisiä Venäjältä, Turkista, Taiwanista, Yhdysvalloista, Hollannista, Tsekistä, Slovakiasta, Italiasta ja Suomesta. Onneksi kaikista kummallisista kolaustenpoikasistakin on selvitty puhumalla ja nauramalla. 

Olen aina hävennyt suomalaista tapaa tupata saunaa ulkolaisille, joten meillä sitä ei tehdä. Kiinnostus tuntuu olevan sitä paitsi ihan riittävää tuppaamattakin. Amerikan Philippelle sauna oli vieras, mutta kiinnostava paikka. Esittelyn ja ohjeistuksen jälkeen hän onkin ollut se, joka näpsäsee lämmityskatkaisijaa herkimmin ja ilmoittaa meille muille että ”Sauna is on”. Hollannin Nicole tuli maahan nimenomaan oman intohimoisen saunaharrastuksensa takia ja on haltioissaan sähkösaunamme helppoudesta. Ihan suotta me suomalaiset pidämme puulämmitteistä rantasaunaa ainoana oikeana, kun asian voi nähdä näinkin. Vilkas ja eloisa venäläinen Ksenia kysyi heti ensitapaamisella saunakäytänteitä, että miten siellä kuuluu olla ja pidetäänkö siellä pyyhettä ympärillä. Kuultuaan että suomalaisessa saunassa ollaan ilkialastomina Ksenia ilahtui, koska oli unohtanut pyyhkeensä kotiin.

Yhteisenä kielenä toimii englanti ja suomenkielikin tuntuu vähä vähältä tarttuvan monen kielenpäähän. ”Moi, heippa, moikka, hyvää huomenta” tervehdyksiä huudellaan suomeksi mennen tullen ja vaikkapa ”Yksi kahvi kiitos” tai ”makkaraa” kuulostavat ihan hauskoilta vieraalla aksentilla. Ensimmäisenä saapuneen Philippen tavan huudella välillä joo, joo, ymmärsimme paremmin vasta, kun toisena saapunut Nicole tarttui samaan sanaan. Hän ihmetteli, että jos kerran Yes on suomeksi kyllä, niin miksi me suomalaiset hoemme koko ajan että joo. Jäimme kuulostelemaan omaa puhettamme ja huomasimme että joo, kyllä se siellä vilahtelee koko ajan.

Kansainväliset vieraamme ihailevat Joutsassa tilaa, valoa, koivuja, mäntyjä, pitkospuita, he lenkkeilevät, uivat, keskustelevat elokuvista, kirjallisuudesta ja musiikista löytäen paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Puhetta piisaa ja välillä kuuluu englanninkielen seasta: joo, sauna.

Kommentoi kirjoitusta.

HANNAN RUNO

Perjantai 3.8.2012 klo 16:52 - Hanna

maurin_ilmastonmuutos.nyt.jpg

kuvassa Mauri Korhosen Ilmastonmuutos.Nyt

Hetken päähänpistosta vintille, naakkojen naapuriksi

hämärässä pölyssä minä kuljen huoneen poikki tehdäkseni työni

tulen puisen hyllyn luo

hylly, joka on täynnä lasikupuja, pieniä

juuri somasti käsiini sopivia

otan yhden kerrallaan

kallistan ja kääntelen, jotta kimaltavat hiutaleet leijailisivat

Berliinin, Pariisin, Lontoon, Barcelonan ja Rooman taivailla

Kuulen kuinka ihmismassat pysähtyvät, hiljenevät, kuulen kun niiden niskanikamat naksahtaa

taivaalle katsahtaessaan, tuijottaessaan

Kysellen toisiltaan, miten ihmeessä

Kunpa tietäisivät miten tavallinen tyttö

runon kirjoitti Haihatuksen harjoittelija Hanna Lehikoinen

Kommentoi kirjoitusta.

ELÄKÖÖN UTOPIA!

Perjantai 20.7.2012 klo 17:06 - Merja

emmaamandahiki450.jpg

philippeliekeissa450.jpgemmajahanna450.jpgKesänäyttelyn lisäksi on tänä kesänä lähtenyt hyvin käyntiin Utopiatalon toiminta.Talo tanssii, soi, laulaa, piirtää ja maalaa lähes ympäri vuorokauden.

Talvella ja alkukesästä residenssanneiden kotimaisten Jarmon, Annukan, Jussin ja Heikki Morganin jälkeen alkoi kesällä kuulua kansainvälistäkin kielenkäyttöä. Ensimmäisinä ulkomaisina saapuivat kesä-heinäkuun vaihteessa ruotsalaiset tanssitaiteilijat Emma Tolander ja Amanda Apetrea (yläkuvassa) ja samoihin aikoihin uskaltautui kahden kuukauden jaksolleen Philippe Moore from Illinois (keskimmäisessä kuvassa). Kun kotimaisena vahvistuksena talossa asuu vielä meidän kellarinkunkkujen Merjan ja Raimon lisäksi kesätyöläisemme nuori reipas ja kuvataiteileva ja runoileva Hanna (alakuvassa oikealla), on Utopiasta kehkeytynyt eläväinen eri taiteen alojen kansainvälisen verkostoitumisen paikka. Talossa asuvan kirjavan porukan lisäksi toimintaa vilkastuttavat  myös monet vierailevat tähdet, kuten tanssiprojektiaan parhaillaankin Utopiastudiossa kehittävät ja harjoittelevat Sebastian ja Janina. 

Töitä täällä tehdään ahkerasti ja iltaisin lämpiävät sekä sauna että grillinuotio, jonka ympärille kokoontuu useinkin koko talon väki plus vierailijat, joskus on jopa näyttelyvieraat kutsuttu saunomaan ja nuotiolle. Kansainvälisen ja monitaiteisen porukan mukaisesti nuotiossa paistuu makkaran lisäksi kaikkea mahdollista mansikkadippisuklaasta  kesäkurpitsaan ja vaahtokarkit tietysti ihan vakiona.

Amerikan Philippemme on hyvin sopeutunut, innokas saunoja ja kysyy jo ihan suomeksi "misson mun kalja?" Huomenna lupasi leivonmäkinen haihatusvahvistuksemme Marita viedä hänet katsomaan suomalaista Suosählyä jonka jälkeen pelataan taas Mölkkyä Utopian pihassa - tulkaahan mölkylle muutkin ja ottakaa sauna- ja grillivermeet mukaan!

Kommentoi kirjoitusta.

RIPUSTUSKOHTAAMISIA, EI MILLÄÄN PAHALLA

Sunnuntai 27.5.2012 klo 20:00 - Merja

keijo_ja_harald.jpg

Keijo Ahlqvist meets Harald Karsten

petri_jarmo_ja_aino.jpg

Petri Ala-Maunus, Jarmo Kukkonen ja Aino Louhi ihailevat Jarmon ripustusta

tuomas_jonna_ja_virpi.jpg

Tuomas Hallivuo, Jonna Jantunen ja Virpi lehto haihatusrokalla

dsc00555.jpg

Milla Paloniemi mallailee Antti Hintsan avustuksella

jari_ja_arska.jpg

Jari Männistö ja assistentti Arska klapihommissa

mauri_korhonen.jpg

Mauri Korhonen vintillä

merja.jpg

Merja Metsänen

Kommentoi kirjoitusta.

KUU PAULIINASTA KESÄÄN...

Sunnuntai 13.5.2012 klo 20:02 - Merja

pauliina400.jpg

kuvassa Pauliina Turakka Purhonen

Tänään alkoi kesänäyttely rakentumaan kolmannentoista kerran. Ensi viikonloppuna tulee useampikin taiteilija tuomaan ja ripustamaan teoksiaan. Pauliina tuli ensimmäisenä koska on viikon kuluttua lähdössä Meksikoon residenssiin josta palaa takaisin vasta kesänäyttelyn auettua. 

Jälleen kerran on Facebookin verkostot testattu toimiviksi äkillisen tarpeen hetkellä. Pauliina vinkkasi viikolla tarvitsevansa ripustukseensa "jotain vaikka tummaa hyllyä" jollaista ei Haihatuksen nurkista tällä kertaa löytynyt - vaikka kaikkea kamaa ja kalua talossa yleensä onkin. Äkkiä siis pistimme haun virtuaaliverkkoihin leviämään eikä aikaakaan kun kirjahylly oli jo noudettavissa naapurikylän puolelta. Kiitos Joutsan kirppisryhmän ja sitä kautta Jaanan, joka kirjahyllylahjoitustaan vastaan ansaitsee ainakin ilmaisen sisäänpääsyn kesän näyttelyyn. Pauliina asetteli tänään veistoksensa mielissään hyllyihin, sommitteli taulut seinille ja lopputulokseen olemme kaikki tyytyväisiä. 

Tästä on taas hyvä jatkaa. Kuu Pauliinasta kesään, puolikuuta Pekasta, Väänäsestä vähäsen ja niin edelleen. Näin se jotenkin mennee tämäkin ripustus. Ja hyvä tulee. Ihan varmasti.

Kommentoi kirjoitusta.

KONTAKTEJA LUOMASSA

Maanantai 7.5.2012 klo 9:26 - Merja

kulttuuripalkinto400.jpgKuvassa Raimo Auvinen luovuttaa Haihatuksen kulttuuripalkinnon (pussillinen pussinsulkijoita) taiteilijoille Mauri Korhonen (mustat lasit) ja Kalle Turakka Purhonen (raapii päätään) avajaisissa 2011


Toukokuu on kesänäyttelyn vuodenkierron kiireisin kuukausi. 
Parhaillaan on markkinointimateriaalia menossa painoon sekä tilojen tyhjennys ja kunnostus. Taiteilijoita pyörähtelee paikkoja katsastamssa ja ripustamiseenkin jo ruvetaan kiihtyvällä tahdilla. Se Suuri Joukkokohtaus eli perinteinen ripustustalkoo-viikonloppu on 19. - 20.5. Loppukuusta näyttely pitäisi jo ollakin valmis laputettavaksi ja luetteloitavaksi.

Residesseissäkin on eloa. Toukokuun residenssaajat ovat Annukka Majamäki ja Jussi Koitela. Kesään mahtuu kotimaisten lisäksi myös kansainvälistä vuorovaikutusta, tulossa ovat ainakin ruotsalainen tanssitaiteilija ja yhdysvaltalainen mediataiteilija. Lisäksi elokuun kolmen ensimmäisen viikon ajan Haihatuksessa majoittuu ja työskentelee kansainvälisen työleirin kymmenpäinen monikulttuurinen vapaaehtoisten värikäs porukka. Kesän residenssihuoneita on vielä vapaana, niitä kannattaa kysyä heti  ja syys-talvikauden hakuaika umpeutuu 15.5. 

Tänä kesänä on kesänäyttelyn lisäksi muutamia tapahtumia ja residenssitaiteilijoiden myötä voi tulla lisääkin. Samalla kuitenkin on jo katsottava kauemmas.

Vuoden 2013 kesänäyttelyn taiteilijalista on jo aluillaan ja mietintämyssyssä on hautuumassa jo muitakin vuoden 2013 tapahtumia ja siitäkin eteenpäin. Syksyllä 2013 on Haihatukseen tulossa iso ja kiinnostava näyttely,  siitä kerromme lisää myöhemmin. 

Suunnitteilla on myös poikkitaiteellinen kulttuuritapahtuma tai peräti festivaali kesästä 2013 tai 2014 lähtien, eikä sellaista ponkaista parissa kuukaudessa, vaan nyt on aika ryhtyä pohjatyöhön, suunnitteluun ja yhteyksien luomiseen. Kesänäyttelypöhinän keskellä luomme nyt monialaisia taiteen kumppanuuksia kehittämään kulttuuritapahtumia Joutsaan. Tapahtuma on vielä ihan tabula rasa eli tyhjä taulu, joten kaikki ideat ovat tervetulleita sitä täydentämään. 


1 kommentti .

EI MILLÄÄN PAHALLA

Perjantai 13.4.2012 klo 12:51 - Merja

Kuvassa 
Ari Liimataisen Hyvinvoinnin seuraukset (Haihatus 2009) 

hyvinvoinninseuraukset_ariliimatainenh2010_300.jpg

Ei millään pahalla, mutta vain noin kolmekymmentä prosenttia joutsalaisista tulee Haihatuksen tapahtumiin, arvioi äskettäin eräs paikallinen kulttuurin asiantuntija. Totta, vaikka se prosentti taisi olla kyllä hövelisti vähän ylöspäin arvioitu.

Taidekulttuuri ei todellakaan vedä sellaisia sankkoja yleisömassoja kuin viihteellisemmät hulabaloot ja huvipuistot. Eihän sen ensimmäinen tehtävä olekaan viihdyttää, vaan viljellä sivistystä (culture = sivistys, viljely). Yksi taiteen tärkeä tehtävä on saada ihmiset kokemaan ja oppimaan uutta, kannustaa heidät ulos helpolta mukavuusalueeltaan vieraammalle maaperälle, sinne missä taikuus tapahtuu. Taide kutkuttaa monia erilaisia tunteita ja aiheuttaa epämieluisiakin elämyksiä, mutta silti kehittää, virkistää ja antaa hyvän olon.

Totta on, että Haihatuksen yleisö tulee pääosin muualta kuin Joutsasta, onneksi hyvän taiteen ystävät ovat kuitenkin valmiita kulkemaan pitkiäkin matkoja elämystensä vuoksi, mikä jotain kautta piristänee sekin paikallisten elämää, tuo asiakkaita yrityksille ja kohentaa kunnan imagoa kulttuurin kautta. Hyvänä esimerkkinä kulttuurin positiivisesta vaikutuksesta pienelle maalaispaikkakunnalle on vaikkapa Viitasaaren Musiikin Aika, joka ei sekään viihteellisyydellään kosiskele.

Haihatuksen meneillään olevan kehittämisprojektin yhtenä haasteena on paikallistenkin ihmisten aktivoiminen taiteeseen. Joutsalaisetkin ovat taiteensa ansainneet, ei millään pahalla, vaikkei aina niin hyvälläkään

.

2 kommenttia .

PAHA RAHA, HYVÄ RAHA

Lauantai 24.3.2012 klo 13:37 - Merja

maurikorhonen_ne_lahtevat500.jpg

kuvassa Mauri Korhosen "Ne lähtevät" Haihatuksessa 2011

Anu Uimosen kirjoittama Lauantaiessee tämän päivän hesarissa oli täyttä asiaa. Aiheena oleva taiteen ja rahan suhde mietityttävät eritoten nyt guggenheimvouhotusten aikana. En puutu tässä nyt isoon G:hen, koska en jaksa enää edes seurata keskusteluissa pontevasti jatkuvaa guggistelua.

Taidemaailma on rahan suhteen kovin kaksijakoinen. Toisaalla liikkuu rahaa niin paljon ettei siihen tarvitse koskeakaan vaan voi pyöritellä vaan miljoonia itsestäänselvyytenä, toisaalla taas rahaan ei edes pääse koskemaan, vaan taidetoimintaa pyöritetään itsestäänselvyytenä taiteilijoiden selkänahalla.

Taiteilijoiden odotetaan tekevän mitä tahansa päästäkseen esille, eikä palkasta edes puhuta. Se Suomen kuuluisa apurahasysteemikään ei kuitenkaan yllä ihan joka paikkaan.

Apurahoja myönnettäessä huomioidaan taiteen taso, mutta ei taloudellista tarvetta.
Tosiasia kuitenkin on että vakaassa taloudellisessa tilanteessa taiteen tasoa on paljon helpompi ylläpitää, kuin jatkuvassa penninvenytyksessä. Kas siinäpä kierre. Olisikin siksi apurahapäättäjiltä reilua hiukan huomioida myös sitä taloudellista tarvetta. Että jos olisi kaksi taiteen tasoltaan samanvertaista hakijaa, joista toisella on intohimon lisäksi turvattu talous ja toinen huhkii kaksiverroin pysyäkseen edes hengissä, niin miettisivät ihan tarkkaan tuen merkityksen kummankin kohdalla.

Yritystuki on ongelmallista sekin. Harvassa ovat ne tukijat, jotka luottavat tuettavansa taitoon, useat haluavat sanoa sanansa tuettavaan sisältöönkin. Omalla rahalla olisi niin paljon helpompi tuottaa tasokasta taidetta, kuin että siitä ovat päsmäämässä taloudellista tukeaan suovat yritykset ja virkakoneistot, joiden sinänsä kunnoitettava osaaminen on ihan muualla kuin taiteen sisällöissä. Luovuuttahan siinä koetellaan kovasti.

JOS näitä kukaan lukee, saattaa hyvinkin käydä niin, että kommenteissa henkilö Anonymous sanoo kohta että menisit oikeisiin töihin ei tarvittis meidän veronmaksajien rahojen perään ruikuttaa. Ja jossei ihan kommentoi niin jupisee kuitenkin nurkan takana. Tuollaiset useinkin kuullut  kommentit pitäisi tietysti osata jättää omaan arvoonsa, vaan kyllä ne aina revittyä selkänahkaa silti riipaisevat.

Tosiasiahan on, että kaikki työ on arvokasta, niin myös taidetyö ja kaikkien palkkarahat tulevat työnantajan pussista, niin myös taidetyöläisten.

Kommentoi kirjoitusta.

HAIHATUKSEN FANTASIA MAASEUTUA KEHITTÄMÄÄN

Tiistai 20.3.2012 - Merja



panu_kaila_outi_markkanen500.jpg



KUVASSA Panu Kaila ja Outi Markkanen skoolaamassa Fantasialle Haihatuksessa Juhannuksen aikaan 2011

Saimme vihdoin myönteisen rahoituspäätöksen Fantasia -hankkeelle Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus ELYltä.

Huhhei.

EU-rahoituksella aiomme kunnostaa piharakennuksen kulttuuritoiminnan ja kokoelmanäyttelyiden tilaksi, jota myös Fantasia-museoksi tohtisimme kutsua.

Hankkeen kokonaiskustanuksiksi hyväksyttiin 91000 euroa ja siitä EU- rahoituksen osuudeksi 63000. Kyllä sillä jotain saadaan tehtyä.

Vanha hirsirunkoinen entinen kunnalliskodin väentupa olikin ennen viimekesäistä kiinteistökauppaamme ehtinyt olemaan  jo vuosia ilman järkevää käyttöä ja purku-uhan alainen, joten viihtyvyyden ja harrastusmahdollisuuksien lisäämisen ohessa tulemme säilyttäneeksi joutsalaista kunnallis- ja rakennushistoriaa. 

Fantasiaa on suunniteltu syksystä 2010 lähtien, kesällä 2011 saimme talon haltuumme ja syksyllä 
laitoimme rahoitushakemuksen paikallisen Leader -ryhmän Maaseutukehitys ry:n kautta ELYlle päätettäväksi.  

Kunnostustyöt aloitimme syksyllä sisätilojen purkutöillä ja hirsirungon kengittämisellä. Keväällä jatkamme myös talkoilua, jota hankkeeseen sisältyy paljon, yli kaksituhatta tuntia. Paikallisten ja kauempaakin tulevien kulttuurin ystävien lisäksi työtä on kesällä tulossa edistämään myös kansainvälinen vapaaehtoisten kymmenpäinen ryhmä, jotka asettuvat leireilemään kolmen viikon ajaksi Haihatukseen elokuussa.

Fantasia etenee hyvässä huomassa, onhan projektin rakennuskummiksi lupautunut perinnerakentamisen guruna tunnettu arkkitehti-professori Panu Kaila ja taiteelliseksi kummiksi taiteen akateemikko Outi Heiskanen. Lisäksi kulttuurirakennukselle tärkeää hyvää esteettistä ulkonäköä on takaamassa yhteistyö luonnonmukaisten maalien valmistajan Uulatuote Oy:n kanssa.

Kunnostamistöiden arvellaan kestävän loppuvuoteen 2013 saakka ja kevääksi 2014 tähtäämme Fantasiaa avattavaksi yleisön käyttöön.

2 kommenttia .

KEISARIN UUDET VAATTEET

Perjantai 9.3.2012 - Merja

nimeton500.jpg

kuvassa Raimo Auvisen Nimetön Ihatsu art -näyttelyssä Iisalmen Runnilla 2009

Haihatusväki hurraa Suomen kulttuurirahaston Mustarinda -seuralle myöntämälle isolle 100 000 euron avustukselle, joka on suunnattu kriittisen taiteen tuottamiseen. Siis ihan oikeaan taidesisältöön, ei brändäämiseen, tuotteistamiseen, managerointiin, kansainvälistymiseen, hyvinvointiin, syrjäytymisen ehkäisyyn tai mihinkään muuhunkaan oheiseen mitä taiteen liepeillä on nykyään tapana rahaksi muuttaa.

Haihatus on näitä myös pohtinut rahoitushakemuksia väännellessään. Rahoittajat tuntuvat arvostavan enemmän toiminnan seurauksia kuin itse toimintaa. Kaiken maailman hyvinvoinnin edistämisen seminaarit pistävät tämmöisen pienen taiteilijavetoisen taidelaitoksen toiminnanjohtajankin päätä aina pahasti särkemään, kun on jotenkin väärässä porukassa ja eri aaltopituudella. Onhan se kieroutunutta, että raha menee puitteisiin eikä sisältöön, luovasta työstä ei maksettaisi vaan sen pönkittämisestä ja tuloksista.

Duudsoneiden vientiin ja guggenheimien tuontiin pistetään ihan kepeästi miljoonia, eikä se raha ole kuulemma mistään muusta pois. Samalla rahalla voisi muutama taiteilija tehdä aika kauan hyvää taidetta ja taidelaitos tuottaa ihan vaikka mitä. 
Kaunistuisi se suomi-imago silläkin, jos imagokertoimella taidetta ylipäänsä pitää mitata. 

Pienet taiteen tuottajat eivät pärjää myynnillään eivätkä tahdo mistään saada riittävää koko toimintaansa kattavaa rahoitusta. Taikina on jaettava pienemmiksi siivuiksi joista on leivottava pienempiä hankkeita. Siinä sitä pullaa piisaa mutusteltavaksi; monien hankkeiden samanaikainen hallinta on hirveetä rääppimistä. Ihan sitä varten tarvittaisiin lisää resursseja, mutta jospa taikinasta joskus jäisi nökönen sellaisenkin rahoittamiseen.

Tästä näkökulmasta katsottuna Mustarindan saama rahotus ei ole mitään pikkupullaa vaan täytekakku.

Väkisin tuotteistaminen saattaa vinouttaa. Tuotehan voi rehellisesti syntyä ihan itsestäänkin ja hyvä brändi on aito, mutta kun rahoituksissa painotetaan muuttumista ja kehittymista, niin uutta putkeen on väännettävä koko ajan.

Siitä tulikin mieleeni että kuka tahtoisi tulla haihatusyhteisön markkinoinnin edistäjäksi? Esitettä ja julistettakin pitäisi taas pian suunnitella. Olisipa tässä oikein hyvä oppimisympäristö jollekin alan opiskelijalle. Asuntokin järjestyy.

Kommentoi kirjoitusta.

ASETTUMISTA

Lauantai 3.3.2012 - Merja

Olen saanut palautetta blogin vaiteliaisuudesta, auts; joku siis oikeasti lukee näitä vuodatuksia, terveisiä vaan sinne Suonenjoelle. Selittelen että jos paljon tapahtuu niin ei ehdi niistä kirjottelemaan, mutta kyllä Haihatuksellakin näyttää aikaa naamakirjaan asti piisaavan lähes päivittäin. Kai sitä on näiden nopeiden medioiden kautta herennyt niin lyhytjänteiseksi ettei muka jouda pysähtymään useampaa lausetta pistämään peräkkäin. 

Noh. Haihatus on kumminkin nyt asettunut Utopiaan, toimisto toimii, ihmisiä liikkuu, majoittumisia on ollut ja lisää residenssaajia on luvassa. Kukkosen Jarmo poistui viikko sitten residenssijaksoltaan, mutta saattaa hyvinkin tulla nähdyksi vielä jatkossakin tässä talossa, näissä huoneissa. 

Kesänäyttely alkaa olla kuosissaan ja hui, miten hyvää on taas tulossa. Taiteilijalista ja muut kriittiset mitat julkaistaan ihan just koht´sillään. 

Joutsan Seutu 1.3.2012

ih1.3.2012_900.jpg

Kommentoi kirjoitusta.

TÄÄLLÄ OLLAAN!

Maanantai 30.1.2012 - Merja

merjamuuttaa250.jpgvirpimaalaa250.jpg

Kuvissa Merjan tyylinäyte luovista muuttokeinoista ja Virpin näyte taideammattilaisen  seinänmaalaustaidoista.



Pientä remonttia ja sisustamista on tehty lähinnä Utopian alakerran oleskelutiloissa. Avoimet ovet vetivät väkeä ihan mukavasti ja sisältöjä suunnittelevaa keskusteluakin virisi kahvipöydän ympärillä.

Haihatuksen toimisto muutti viime viikolla taloon ja muutenkin täällä on jo ollut mukavaa liikehdintää. Yllättäin saimme jo ensimmäisen residenssitaiteilijankin; Jarmo Kukkonen tuli suloisen suden näköisen koiransa kanssa kuukaudeksi maalaamaan teoksiaan Hyvinkään Taidemuseossa huhtikuussa esillä olevaan näyttelyynsä 108 maalausta. 

Asiat lonksuvat kohilleen kuin astianpesukone keittiökaapiston tyhjään koloon. Teatterikoneen Annu vinkkaili tarpeettomasta tiskaristaan ja jo seuraavana päivänä Aaro toi ja asensi sen notkeasti paikalleen. Tiskikone, jota voinemme tästedes  kutsua vaikka teatterikoneeksi oli lahjoitus Haihatukselle kollega kulttuuriyhdistykseltä.

Haihatus kiittää ja muistaa aina koneen hyristessä keittiössä lämmöllä erästä pientä teatteria, jolla on suuri sydän.

Kommentoi kirjoitusta.

SISÄLTÖÄ UTOPIAAN

Perjantai 6.1.2012 - Merja

kaytava600.jpg

Eilen kiersimme henkihallituksen kesken (Merja, Raimo, Outi, Virpi ja Nina) tyhjää Utopiaa ja otimme tilaa haltuun.

Tutkimme remontintarpeita ja suunnittelimme toiminnan sisältöjä. Pidimme niin sanottua hyvää pöhinää, josta sisällöt saavat kehittyä todeksi. Lauantaina 21.1. päätimme pitää ovia ihan julkisesti auki klo 12 - 16 ja toivomme silloijn isompaa porukkaa tulemaan tekemään samoin, katselemaan paikkoja, kertomaan toiveita ja miettimään että mitä kaikkea täällä voitaisikaan tehdä. Tervetuloa silloin ja miksei jo aiemminkin, tässä vaiheessa voi päästä jättämään kättensäkin jälkeä osallistumalla vuorossa olevaan pieneen pintaremonttiin. Vuorossa on lähinnä seinien maaluuta ja sisustamista. Sisustamissen tyylisuuntamme on kestävä kehitys ja huonekalujen tarvetta on, joten jos vaan nurkissanne on tarpeettomia huonekaluja niin tarjotkaa ihmeessä.

Haihatusresidenssit ovat haussa ja Keski-Suomen taidetoimikunnan tuella taidamme päästä siinä toiminnassa somasti alkuun. Taidetoimikunta kutsuu nyt kaikkien alojen taiteilijoita kaikkialla maailmassa hakemaan työskentelemään Haihatuksen residenssiin, hakuaikaa on 31.1.2012 saakka. Taidetoimikunnan sivuilta löytyvät hakuvaatimukset ja muut tiedot.

Oispas hienoa jos saataisiin residenssitoiminta hetikohta jo potkaistua käyntiin ja taloon väkeä tekemään ja olemaan.

Kommentoi kirjoitusta.

UTOPIA - paikka jota ei ole (Wikipedia)

Tiistai 3.1.2012 - Merja

utopia300pikku.jpg

Siitä on aika lailla tasan vuosi aikaa kun palaveroimme kunnan päättäjien kanssa Koiravuoren kiinteistön purku-uhan alaisen piharakennuksen vuokraamisesta tai ostamisesta. Kun meille silloin yllättäin tarjottiinkin koko kiinteistöä, pistimme pelin hetkeksi poikki ja jäimme kuukaudeksi hämmentyneinä puntaroimaan niin ison palan haukkaamista. Maakunnan muilta taidetoimijoilta saamamme kannustuksen rohkaisemina teimme tuumintatovin jälkeen tarjouksen koko Koiravuoren kiinteistöstä. Kunnan kiinteistökauppoihin tavanmukaisesti liittyvän kiihkeän kansalaiskeskustelun jälkeen talokaupat tehtiin kesällä 2011. Talossa majaa pitäville kahdelle yhdistykselle annoimme aikaa toimi vuokralaisena vuoden 2013 loppuun saakka, mutta toiselle kunta järjesti korvaavat tilat jo heti kesällä ja toisellekin tilat järjestyivät odotettua nopeammin, joten tässä sitä nyt ollaan. 

Pienemmän, piharakennuksen remontoiminen on aloitettu syyskuussa. Piharakennus on koko ajan ollut nimeltään Fantasia, siksi päärakennuksesta tulikin kuin itsestää Utopia. Varsinkin kun Wikipediasta löytyi sanalle niin sopiva selityskin, esimerkiksi että Utopia saattaa ihanteena olla idealistinen tai käytännönläheinen, mutta erityisesti arkikielessä termi viittaa yleensä optimistiseen, idealistiseen ja mahdottomaan täydellisyyteen. Kutsuttaessa jotakuta utopistiksi tarkoitetaan usein, että hän on niin sanottu taivaanrannan maalari, joka ei ymmärrä tai ajattele realiteetteja. Niinpä, mitäpä mistään tulisi realiteetteja uskoen, mahdoton idealismi on paljon antoisampaa.

Utopia on iso talo, tilaa ja mahdollisuuksia on paljon. Taiteilijaresidenssit olemme  julkaisset haettaviksi ja muuta toimintaa suunnittelemme tällä viikolla omalla porukalla, joka on aika väljä käsite, ehdotuksia otamme vastaan keneltä tahansa ja katsomaankin saa tulla.

Tästä eespäin blogia päivitetään osoitteessa http://www.haihatus.fi. Siirtykäämme siis sinne. Haihatus kiittää vanhan vuodatuksen Taidettako? blogin lukijoita ja kutsuu kaikki seuraamaan myös  tätä uutta Haihatusblogia.

 

8 kommenttia .

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »