PERUSASIOITA

Keskiviikko 24.6.2015 klo 16:38 - Merja, Itä-Hämeen Päivän vieras -kolumni 22.6.2015


hyvinvoinninseuraukset_ariliimatainenH2010_300.jpgTuore hallitusohjelma pyrkii tunnistamaan kulttuurin hyvinvointimahdollisuudet entistä paremmin. Se haluaa madaltaa taiteen kynnystä jokaiselle suomalaiselle sopivaksi edistämällä julkisen taiteen esittämistä. Se myös painottaa lasten ja nuorten kulttuuriin, mikä tarkoittanee muun muassa taiteilijoiden työllistämistä nuorisotyöhön ehkäisemään nuorten syrjäytymistä. Vähäisiä, mutta hyviä tavoitteihan nuokin ovat, mutta lisäävät entisestään sitä vaaraa, että taiteesta tulee helppoa ja mautonta pullamössöä. Taiteen itseisarvo unohtuu sosiaalityön alle ja taiteilijoista tehdään hoivatyöntekijöitä, terapeutteja ja matkailunedistäjiä.

Taiteen hyvinvointivaikutusten jaloa mantraa hoettaessa ollaan lujaa vauhtia menossa ojasta allikkoon. Yhteisötaide ja prosenttiperiaate ovat yhteiskunnalle hyvää tekeviä, mutta kahlitsevat helposti taiteilijoita yhteiskunnan ja bisnestalouden orjiksi, tekemään tarkkojen ohjeiden mukaista sapluunataidetta ja huolehtimaan kanssaihmisten hyvinvoinnista. En ole taiteilijoiden työllistämistä vastaan, mutta toivon todella, ettei kenekään taidekoulua käyvän nuoren tavoite ole valmistua lopulta lähihoitajaksi. Taiteilijan työ on tehdä taidetta. Itsenäisesti, vapaasti ja kokeillen. Taidelaitosten tehtävä on tuottaa ja esittää hyvää taidetta, ei viihdyttää kaikkia ihmisiä. Yleisöksi pitää riittää pienikin aitoa taidetta janoava joukko, on hyväksyttävä se tosiasia, etteivät kaikki suomalaiset koskaan käy taidenäyttelyissä, vaikka kynnys poistettaisiin kokonaan. Se heille suotakoon paheksumatta, en minäkään käy urheilukisoissa.

Näyttelynjärjestäjänä saan jatkuvasti olla laskemassa ja raportoimassa kävijämääriä ja medianäkyvyyden palstamillimetrejä, vaikka en itse pidä niitä ollenkaan minään laadun mittareina. Taidetapahtumien tehtävä ei ole tuottaa tilastoja, vaan tehdä hyvää sisältöä, eikä sellainen suinkaan aina vedä suuria kävijämääriä. Huvipuistot ovat erikseen. Olen myös kuullut väitettävän, etteivät ihmiset kesällä jaksaisi paneutua mihinkään syvälliseen, vaan haluavat taiteelta silloin vain kepeää kauneutta ja helppoutta. Olen toista mieltä. Kuulen jatkuvasti näyttelystä poistuvan yleisön sanovan että tulipas hyvä mieli. Siitäkin huolimatta, että kyseessä on nykytaidenäyttely, jossa on myös vakavaa sanomaa ja rankkojakin teoksia. Hyvä mieli jää päällimmäiseksi, koska hyvä taide tekee sen. Taide on hyväksi sellaisenaan, pakottamatta.

KUVA:
Ari Liimatainen, Hyvinvoinnin seuraukset
Haihatuksessa 2010


Kommentit

27.6.2015 2:50  Hyvä Haihatus! terveisin kannattajajäsen

En tunne kaikkia taustatekijöitä tälle kirjoitukselle, joten otan kantaa tyhmänä. Kirjoituksesi oli hieno ja ajatuksia herättävä.

Jäin miettimään sitä, miten taiteesta tulisi helppoa ja mautonta pullamössöä syrjäytyneelle nuorisolle suunnattuna ja taiteen tekijöistä sen myötä sosiaalityöntekijöitä.

Onko syrjäytynyt nuoriso jotenkin huonompi yleisö tai taiteen hoitava vaikutus jotenkin epätoivottava sivuvaikutus? Olipa sitten kyseessä keskiössä tai sivummalla oleva nuori, eikö ole hyvä, jos taide saavuttaa, hoitaa, koskettaa.

Nuori ihminen on avoin ja herkimmillään ottamaan vastaan kaiken muistamisen arvoisen elämässään. Nuori palaa taiteen pariin sitten eheytyessäänkin, vanhempana, kokeneena, taidetta maistaneena. Taide tulee tuoda nuoren ihmisten luokse, aina sitä ei löydä itse tai vanhempien avustukselle.

Ajattelisin niin, että mitä matalampi kynnys, sitä keveämpi askel nuorella on ottaa kohti taiteen maailmaa ja taiteesta voi siten tulla osa elämää.

Eivätkö omistautuneet taiteilijat tee taidetta aina itsenäisesti, vapaasti ja omista näkökulmistaan. Mielestäni ihmiset yllättävän usein aistivat sen ja nauttivat juuri siitä taiteesta, joka ei ole tarkoitushakuista mutta kantaaottavaa.

Mielestäni taiteen pitää viihdyttää tavalla tai toisella 'kokijaansa'. Viihdyttävyys voi tarkoittaa hyvää mieltä, shokkia, järkytystä tai pohdinnan aihetta. Kaikkia ei tietenkään tarvitse miellyttää, miellyttäminen on eri asia kuin viihdyttäminen.
Taiteen ei tarvitse miellyttää, vaan herättää tunteita.

Sanoit erittäin hienosti sen, että taide on hyväksi sellaisenaan, pakottamatta. Hyvä taide pistää ajattelemaan ja saa aikaan kysymyksiä. Ihmisten pitäisi oikeasti ajatella ihan rauhassa enemmän, kuunnella enemmän itseään ja muita sekä kysyä enemmän itseltään ja toisilta.

30.6.2015 23:07  Hyvä Haihatus

"En ole taiteilijoiden työllistämistä vastaan, mutta toivon todella, ettei kenekään taidekoulua käyvän nuoren tavoite ole valmistua lopulta lähihoitajaksi."

Minusta jokainen taidekoulua käyvä nuori voisi niin halutessaan ja toivoessaan valmistua opintopolkunsa päässä lähihoitajaksi, jos taide ei olekaan oikea osoite ammatille. Sanomasi kuulostaa vähättelyltä arvokasta ammattia kohtaan.

5.7.2015 19:00  Merja

Tarkoitin että olen huolissani taiteen itseisarvosta, siitä ettei taidetta enää arvosteta sellaisenaan, vaan lähinnä hyvinvoinnin tuojana ja ylläpitäjänä. Tiedän että nuorisotyöhön yms hyvinvointihankkeisiin on helpompi saada yhteiskunnan tukea kuin perustaiteeseen. En missään nimessä tarkoita väheksyä nuorisotyötä, sitä tekee myös Haihatus: http://www.haihatus.fi/68. Vaarana on vain että hyvinvointityö vie taiteilijan ajan ja energian taiteen tekemiseltä.
En myöskään halua vähätellä lähihoitajan ammattia, pikemminkin olen huolissani heidän työllisyydestään, jos taiteilijat tekevät heidänkin töitään. Olen kuullut esimerkiksi laitoksissa työpajoja ohjaavien taiteilijoiden kokeneen tekevän myös hoitajien töitä, koska hoitajia ei työpaja-aikoina aina ole paikalla.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini