PERUSASIOITA

Keskiviikko 24.6.2015 klo 16:38 - Merja, Itä-Hämeen Päivän vieras -kolumni 22.6.2015

hyvinvoinninseuraukset_ariliimatainenH2010_300.jpgTuore hallitusohjelma pyrkii tunnistamaan kulttuurin hyvinvointimahdollisuudet entistä paremmin. Se haluaa madaltaa taiteen kynnystä jokaiselle suomalaiselle sopivaksi edistämällä julkisen taiteen esittämistä. Se myös painottaa lasten ja nuorten kulttuuriin, mikä tarkoittanee muun muassa taiteilijoiden työllistämistä nuorisotyöhön ehkäisemään nuorten syrjäytymistä. Vähäisiä, mutta hyviä tavoitteihan nuokin ovat, mutta lisäävät entisestään sitä vaaraa, että taiteesta tulee helppoa ja mautonta pullamössöä. Taiteen itseisarvo unohtuu sosiaalityön alle ja taiteilijoista tehdään hoivatyöntekijöitä, terapeutteja ja matkailunedistäjiä.

Taiteen hyvinvointivaikutusten jaloa mantraa hoettaessa ollaan lujaa vauhtia menossa ojasta allikkoon. Yhteisötaide ja prosenttiperiaate ovat yhteiskunnalle hyvää tekeviä, mutta kahlitsevat helposti taiteilijoita yhteiskunnan ja bisnestalouden orjiksi, tekemään tarkkojen ohjeiden mukaista sapluunataidetta ja huolehtimaan kanssaihmisten hyvinvoinnista. En ole taiteilijoiden työllistämistä vastaan, mutta toivon todella, ettei kenekään taidekoulua käyvän nuoren tavoite ole valmistua lopulta lähihoitajaksi. Taiteilijan työ on tehdä taidetta. Itsenäisesti, vapaasti ja kokeillen. Taidelaitosten tehtävä on tuottaa ja esittää hyvää taidetta, ei viihdyttää kaikkia ihmisiä. Yleisöksi pitää riittää pienikin aitoa taidetta janoava joukko, on hyväksyttävä se tosiasia, etteivät kaikki suomalaiset koskaan käy taidenäyttelyissä, vaikka kynnys poistettaisiin kokonaan. Se heille suotakoon paheksumatta, en minäkään käy urheilukisoissa.

Näyttelynjärjestäjänä saan jatkuvasti olla laskemassa ja raportoimassa kävijämääriä ja medianäkyvyyden palstamillimetrejä, vaikka en itse pidä niitä ollenkaan minään laadun mittareina. Taidetapahtumien tehtävä ei ole tuottaa tilastoja, vaan tehdä hyvää sisältöä, eikä sellainen suinkaan aina vedä suuria kävijämääriä. Huvipuistot ovat erikseen. Olen myös kuullut väitettävän, etteivät ihmiset kesällä jaksaisi paneutua mihinkään syvälliseen, vaan haluavat taiteelta silloin vain kepeää kauneutta ja helppoutta. Olen toista mieltä. Kuulen jatkuvasti näyttelystä poistuvan yleisön sanovan että tulipas hyvä mieli. Siitäkin huolimatta, että kyseessä on nykytaidenäyttely, jossa on myös vakavaa sanomaa ja rankkojakin teoksia. Hyvä mieli jää päällimmäiseksi, koska hyvä taide tekee sen. Taide on hyväksi sellaisenaan, pakottamatta.

KUVA:
Ari Liimatainen, Hyvinvoinnin seuraukset
Haihatuksessa 2010

3 kommenttia .