MAAILMAN UHKIA

Tiistai 7.10.2014 klo 12:49 - Merja (Itä-Hämeen Päivän vieras kolumni 7.10.2014)


 

gui400.jpg

Joutsan päättäjien kylpyläseminaarin ideariihen tuloksena oli päässyt yhtenä tulevaisuuden uhkana pujahtamaan ”liika kansainvälistyminen” ihan fläppitaululle asti. En ollut seminaarissa paikalla, joten en tiedä mitä ihmettä tuolla tarkoitetaan. Voin vain kuvitella sillä viitatun vaikka virolaisen ahkeran työvoiman tai vietnamilaisten näppäräsormisten puolukanpoimijoiden kamalaan vaaraan. Että jos emme ole varuillamme, ne tulevat, tekevät työt ja syövät meiltä marjatkin.

Niin tai näin, omat ulkomaiset taiteilijavieraamme ovat viihtyneet pienellä uhanalaisella maalaispaikkakunnallamme erinomaisen hyvin. Korviini ei ole kantautunut heidän olleen täällä vaaraksi kenellekään, vaikka voinkin hyvin uumoilla joidenkin heidän kylällä toteuttamiensa taideprojektien saattaneen hyvinkin aiheuttaneen hienoista hämmennystä. Tai noh, yhden kerran tuli humalaisen joutsalaismiehen varoituspuhelu että ”sen teidän brasilialaisen ois parempi pysyä kaukana mun tyttöystävästä!”

Meidän ulkomaan uhkamme tapaavat kehua kaiken täkäläisen toimivuutta, aikataulujen pitävyyttä ja ihmisten luotettavuutta. Potkupyörillään lujaa ohi sujahtavat mummot, kauppojen valtaisat makkaravalikoimat ja bensa-aseman lauantai-iltojen discot ovat heille mieleenpainuvia elämyksiä. Toisin kuin ehkä paikallisille tylsyyteensä virikettä kaipaaville asukkaille, on maailman suurten kaupunkien, kuten New Yorkin ja Pariisin kasvateille pelkästään myönteinen kokemus kävellä illalla täysin hiljaisessa kylässä, jossa ei näy ristinsielua missään. Ihmetystä ovat aiheuttaneet myös sellaiset meille itsestäänselvyydet kuin että kukkakaupat jättävät kukat kesäöiksi ulos varkaita pelkäämättä eikä polkupyörää varasteta vaikka se joskus jäisi lukitsematta. Kun australialainen Katrina kysyi kaupunkireissultaan kesäyönä palatessaan, että onko turvallista kävellä yksin kylän läpi, en edes ymmärtänyt hänen kysymystään, miksei olisi. Kesällä he ovat haltioissaan valosta, syksyllä tähdistä ja talvella lumesta ja jäästä.

Näiden kansainvälisten hehkutusten myötä olen oppinut karistamaan itsestäni suomalaisuuden turhaa vaatimattomuutta. Kun Texasin Randall ihmetteli syyskuun alkupuolen aurinkoisia säitä, osasin jo vähättelyn sijaan vastata olankohautuksella: well, katsos, tällaista täällä aina on.

Lähtiessään he lupaavat tulla varmasti joskus takaisin ja vievät muistojensa lisäksi maailmalle kuvia ja kokemuksia Joutsasta omina taideteoksinaan. Joutsaa on nähty ja nähdään vastakin ympäri maailmaa monissa gallerioissa ja taidemuseoissa. Nyt syyskuussa julkaistiin Espanjassa costaricalaisen kirjailijan Joutsassa kirjoittama kirja. Joutsassa valmistunutta kuva- ja äänitaidetta esiteltiin Korean Soulissa taidegalleriassa ja Alankomaiden Rotterdamin taidemessuilla. Internetissä taiteilijoiden kotisivuilla leviäviävät lukuisat Joutsan kuvat ja tekstit. Olisiko sekin uhka? Maailman liika joutsalaistuminen?


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini