IMAGOA ETSIMÄSSÄ

Tiistai 8.7.2014 klo 13:02 - Merja (Päivän vieras -kolumni Itä-Hämeessä 8.7.2014)

 

kaikkihan_me.pilakuva_haihatuksen_seutu400.jpg

Mikä on Mänttä? Kaukana kaikesta ja rumakin vielä, ensimmäiseksi siitä joskus tuli mieleen vain vessapaperi. Vaan ei enää, nykyään Mänttä on kaikkien kuvataiteen ystävien mekka ja muidenkin sivistyneiden tai muuten vaan elämästä innostuneiden ihmisten vierailupaikka, oikea taidekaupunki.

Alussa yksi rohkea, ei taiteilija, mutta muuten nykytaiteesta kiinnostunut ihminen ryhtyi toteuttamaan huikeaa taidenäyttelyvisiotaan. Parhaaksi onneksi pienestä kaupungista löytyi sellainenkin katoava kulttuurin rikkaus kuin virassa oleva kulttuurisihteeri, joka innostui tukemaan projektia. Ilman tuota yksityisen kansalaisen innon paloa sopivasti yhdistettynä kaupunkibyrokratian rattaista yllättäin löytynyttä henkistä ja etenkin taloudellista panostusta tuskin mitään niin mahtavaa olisi koskaan lähtenyt vyörymään.

Ensimmäinen Mäntän Kuvataideviikot -tapahtuma järjestettiin vuonna1993. Tuon suomalaisen maaseutupaikkakunnan kuvataide-ihmeen sytyttäjät olivat saaneet innostettua mukaansa muitakin taiteen ystäviä ja ponnistus oli suuri kaikille osallisille. Epäilijöitä ja tiukkoja vastustajiakin oli, joten ensiaskeleet ovat varmasti tuntuneet – josseivät nyt ihan kivireen kiskomiselta, niin tuulimyllyjä vastaan taistelemiselta ainakin. Kaupungin tuki ja myönteinen asennoituminen alusta asti oli kuitenkin ensiarvoisen tärkeä asia. Ilman sitä Mänttä ehkä edelleenkin tunnettaisiin vain vessapaperistaan, jos enää siitäkään. Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin Mäntän Kuvataideviikot on Suomen suurin vuosittainen nykytaiteen katselmus ja kesän puhuttelevin tapahtuma.

Mänttä on hyvä esimerkki siitä, kuinka myönteinen yhteenpuhaltava ilmapiiri luo kasvua ja yhteistyö virittää uutta. Kun asia koetaan tärkeäksi ja siihin uskotaan täysillä, voidaan uutta luovaan asiaan aina kuuluvat narinatkin sivuuttaa hyväntuulisesti. Tätänykyä paikkakunnalle on keskittynyt paljon muitakin taidetapahtumia, museoita, näyttelyitä ja musiikkia sulassa sovussa, ei keskenään kilpaillen, vaan yhteistä taidesynergiaa hyväksikäyttäen. Taidetta on jo niin paljon, ettei sitä kertavilkaisulla kukaan pysty käymään läpi, joten yöpymisiä, syömisiä, juomisia ja kaikkea muuta ihmisten lomamatkoillaan ja muilla taideturneillaan kuluttamaa tarviketta, välinettä ja palvelua menee hyvin kaupaksi. Taiteiden hyöty menee Mäntässä monien kukkaroon, ihan vähiten siitä luultavasti hyötyvät taiteilijat. Narisijatkin lienevät jo leppyneen.

Entä miten on meillä Itä-Hämeessä, Mänttää huomattavasti paremmin etelän suunnasta tulevien taidematkaajien saavutettavissa olevilla paikkakunnilla? Onko täällä imagot kohdillaan? Mikä on Sysmä? Kuvataidepiireissä se vielä hämärästi muistetaan Suvi Pinxistään, joka kukoisti aikansa ja hiipui yhden miehen mukana eläkkeelle. Mikä on Hartola? Kuningaskunta, joka markkinoi itseään nalleksi pukeutuneella miehellä. Mikä on Joutsa? Joutsan Pommi. Onneksi Heinolassa sentään jyrää.

Kommentoi kirjoitusta.