TOTTELEMATON TAITEILIJA

Torstai 30.5.2013 klo 16:10 - Merjan kolumni Itä-Häme -lehdessä 30.5.2013

kasinaamat450.jpgSisälläni asuva näyttelykuraattori on usein tuskaillut taiteilijoiden heikkoa markkinointikykyä. Olen silloin tällöin sortunut taiteilijalle heristämään asiantuntevaa sormeani siitä, ettei taiteilijaa ole yleisölle olemassa, jossei hänellä ole edes kotisivuja. Samaa asiaa pui tässä kuussa Hesarin uutispäällikkö kolumnissaan. Jussi Pullisen tiukkasävyinen ärähds taiteilijoiden velvollisuudesta olla enemmän avoimesti näkyvillä ja mukana sosiaalisessa mediassa sai taiteilijapuoliskoni paiskomaan kuraattoriminääni pitkin korvia.

Viikko sitten valeli vielä Aalto-yliopisto bensaa tämän taiteilija-kuraattori kriisini päälle. Uutinen kertoi yliopistossa perättävän selkeitä arviointikriteerejä taiteelliselle toiminnalle, mittaristoa, jolla voitaisiin määrittää mikä on hyvää ja mikä huonoa taidetta.

Apua! Pitääkö taiteilijan ryhtyä tekemään taidetta yliopiston ohjeiden mukaisesti? Kuka määrittää hyvän taiteen? Joku professori tai virkamies, taiteilijakollega tai näyttelykuraattori? Emme ole siis mitään oppineet. Aikansa väärinymmärretyimpiä ja yhteiskuntansa normeja rikkoneita taiteilijoita on usein myöhemmin todettu mestareiksi. Ei taiteilijoiden twiittaamisilla ja facebookpäivityksillä saa olla merkitystä hänen työnsä arvostukseen, eikä hänen tarvitse nöyrtyä olemaan julkisesti kaikkien katsottavana ja helposti lähestyttävänä.

Taide on yhteiskunnan murrosikä ja taiteilijan tehtävä on olla tottelematon. Ärsyttää, kokeilla, hakata päätä seinään, olla hankala. Yleisön tehtävä on olla aikuinen, pistettävä hanttiin, vaan ei väkivalloin pakottaa. Yhteiskunta kehittyy kriisien kautta kuin murkkunuori. Paras taide tulee puskista ja nurkan takaa kuin nuorison öinen pilluralli, se on parhaimmillaan yllättäessään ja ärsyttäessään. Sitä se ei tee, jos se on tehty annettujen ohjeiden mukaisesti ja puitu sosiaalisessa mediassa puhki jo ennen esilletuloaan.

Saamme olla tyytyväisiä siitä, että suomalainen apurahasysteemi ainakin tällä hetkellä vielä mahdollistaa hyvän taiteen. Ettei hyvien taiteilijoiden tarvitse markkinoida itseään, vaan he voivat keskittyä itse asiaan, eli taiteen tekemiseen. Hyvä taide huomataan, eikä meillä tarvitse maksaa toimittajille näkyvyydestä, kuten jossain muualla joudutaan tekemään.

Taide pitää myös ottaa vastaan naamatusten ja tuoreesti, ei valmiiksi pureskeltuna. Taiteen tekeminen ei ole aina helppoa, eikä sen vastaanottamisenkaan pidä sitä olla. Toki sosiaalisessa mediassa on myös taiteilijoille ja taiteelle mahdollisuutensa, mutta ei se herra paratkoon voi olla mikään velvollisuus. Taide on yhtä monimuotoista kuin elämä, joku on facebookissa joku toinen ei sinne mene.

Taiteilijaminäni syyttää nyt kuraattoripuoliskoani leipääntymisestä ja työtuoliinsa juurtumisesta. Se vaatii poistumaan toimistosta ja hakemaan taidetta oikeasta elämästä. Ihmettelemään, ärsyyntymään ja olemaan aikuinen, luottamaan taiteilijaan ja taiteilijuuden vapauden perinteeseen. Hyvän taiteen tähden.

1 kommentti .