MITÄ ON MELUVALLIN TAKANA

Perjantai 30.11.2012 klo 9:58 - Merja (Päivän vieras, Itä-Häme 28.11.2012)


meluvalli900.jpg

Hohhoijaa, ovatpas automatkat muuttuneet tylsiksi tiekunnostusten jälkeen. Matkat ovat nopeutuneet ja lyhentyneet mutkien suoristamisten ja turvallista matkanetenemistä tehostavien toimenpiteiden ansiosta, mutta nyt ei enää ilman opasteita tiedä yhtään missä kohti maata ollaan menossa. Tie on sitä samaa suoraa ja tylsää putkea joka paikassa. Paikkakunnat piileksivät meluvallimuurien takana ja siinä välissä on Ismo Alangon sanoin metsää, metsää, tonneittain puutavaraa.

Valtateiden varrella olevien paikkakuntien soisi enemmän tuovan esiin itseään. Ohikiitävät automatkailijat pysyisivät paremmin virkeinä ratissa ja kiukkuamatta takapenkeillä, jos olisi yhtään mitään meluvallista ja metsästä poikkeavaa nähtävää edes silloin tällöin. Olisi mukava nähdä silmillään missä mennään. Linja-autokuskitkin ovat vaihtaneet paikkojen kuvailemisen numeroiksi, eivätkä enää neuvo, että siinä sen mutkan jälkeen jäät pois, vaan että olet perillä kello 18.09.

Joka paikkaan samanlaisena monistetun ABC-aseman kyltissä mainittu sijainti ei riitä yksilöimään paikkaa naapureitaan mielenkiintoisemmaksi. Mainostolpat, lippurivit ja suuret markkinataulut eivät juuri nykyihmisen silmää hetkauta, eivätkä tuo ainakaan sijaintipaikkakuntaa mitenkään esille. Vasitenkaan jos Hartolan kohdalla markkinoidaan Sysmää, Joutsassa Toivakkaa ja että tästä kohdin on jonnekin muualle matkaa 389 kilometriä.

Silmää ja mieltä piristävät taideteokset tien varsilla ovat hyviä etappeja matkan etenemiselle. Kuten Heinolassa Valliherrat, Hollolassa Martta ja Hollo, Orimattilassa Liehuva harja. Muovisen oloinen nuottirivistö Järvenpään tienoin lienee sekin olemassaolonsa ansainnut edes jonkinlaisena paikkakuntaansa esille tuovana yritelmänä. Onhan näitä teoksia pitkin pitkää maatamme halkovien valtateiden varsia, mutta ei lisäkään olisi pahaksi.

Tienvarsien taideteosten lisäksi voisivat kuntien päättäjät ja kaikki muu yhteen hiileen puhaltava kylänväki ottaa luovan kuntamarkkinoinnin vakavaan harkintaansa. Maapohjaiset meluvallit mahdollistavat vaikka auringonkukkien kasvattamisen: ”se on siinä sen auringonkukkakumpareen kohdalla”, kaupunkilaiset lapsiperheet eivät koskaan kyllästy eläimiin: ”isi mennään taas sitä kautta missä on niitä lampaita” ja vesi on aina kaunis, talvellakin hyödynnettävä elementti: ”se on Joutsaa, missä siinä sillan vieressä on aina talvella luistelijoita, voitaiskin ottaa luistimet tällä kertaa mukaan”.

Yksinkertainen luova markkinointi voi olla halpaa ja helppoa, mutta ajaa silti hyvin asiansa. Pienelläkin keinolla ohikulkijoita ilahduttavan kylän nimi jää myönteisesti mieleen, mutta matalaa profiilia pitävien paikkojen ohi ajetaan lujaa ABC-asemalta toiselle koskaan kiinnostumatta siitä mitä kaikkea tylsän meluvallin takana voisikaan olla. Tylsiä, itseään esiin tuomattomia ihmisiä on tavattu vähätellä seinäkukkasiksi, samalla ajatuskaavalla voitaisiin näkymättömiä ohiajettavia paikkakuntia kutsua vain meluvalleiksi.  


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini