PÖKKÖÄ PESÄÄN

Perjantai 21.9.2012 klo 14:06 - Merja


philippe400.jpgkuvassa haihatusnuotion vieressä poseeraa taidelaitoksen ehdotus Joutsan uudeksi joutomieheksi: Philippe Moore from Denver, USA.

Joutsan Joutopäivät ovat sittenkin elpymässä paikallisen yrittäjäyhdistyksen otettua viime hetkellä ohjat käsiinsä. Joutsan perinteinen kesätapahtuma on vuosien mittaan pikkuhiljaa hiipunut sammumispisteeseensä asti innostuneiden tekijöiden puutteessa. Tapahtuma ei ole syttynyt entiselleen pelkillä virkamiesten byrokraattisilla aikataulutuksilla ja vasemman käden kiireisillä huitauksilla. Se on kaivannut tekemisen intoa, joka nyt viimeinkin pääsi vapaasti yhdessä puhaltaen syttymään.

Yrittäjäyhdistyksen väki vietti menneen kesän jo viimeiseksi uumoiltua joutojuhlaa yhdessä paikallisia kapakoita kiertäen. Kapakkakierros saattaa sanana särähtää korvaan tyhjänpäiväiseltä kaljottelulta, mutta tällaisissa yhteisissä vapaa-ajanvietoissa vois syntyä varteenotettaviakin ajatuksia. Sitäpaitsi Joutopäivien ehkä parasta antia on aina ollut ihmisten joutilas yhdessäoleminen, kapakkakierroshan on juuri sitä. Voin kuvitella, kuinka ideankipinä Joutopäivien järjestämisestä on kapakka-illan edetessä ja keskustelun vapauduttua virinnyt syttynyt kunnolla ja jäänyt kytemään jatkotoimenpiteiksi asti. Tällä kertaa ovat järjestelyt ainakin aloitettu ajoissa, joten uskoa sopii, että ensi kesänä on Joutsassa taas ihan kunnolliset Joutopäivät.

Haihatuksen residenssissä syyskuussa työskentelevä näytelmäkirjailija vietti ensimmäisen viikkonsa yksin huoneessaan aamusta iltaan ahkerasti kirjoittaen. Viikkoon hän ei tavanut ihmisiä, eikä puhunut muille kuin kaupan kassalle kiitos ja näkemiin. Perjantain illansuussa hän tyytyväisenä kirjallisiin aikaansaannoksiinsa ilmaantui taidelaitoksen toimiston ovelle ja puuhkaisi: Nyt haluan tavata ihmisiä ja puhua!. Selvä, siispä hälytimme kokoon pikaisen kirjallisuuspiirin. Soitimme pari puhelua, rummutimme hiukan sosiaalista mediaa ja viritimme tulet pihalle. Kahden tunnin kuluttua nuotion äärelle oli kokoontunut kolme kirjoittajaa, kaksi kuvataiteilijaa ja yksi muusikko.

Tuleen tuijotellen on aina tarinoita kerrottu, niin tietysti myös yhteisen kirjallisen mielenkiinnon kohteen omaavien sanankäyttäjien kokoontuessa taidelaitoksen nuotiolla. Keskustelu pysyi kurissa ja kiinnostavana ehkä juuri siksi, ettei kukaan tuntenut kaikkia muita tuleentuijottajia entuudestaan. Tarinat olivat tuoreita ja mielipiteenvaihto vilkasta. Illan teemaa, kirjoittamista ja näytelmiä ruodittiin sisältä ja ulkoa. Illan edetessä puhe levisi taidekulttuuriin laajemmin ja puolen yön aikaan sytyteltiin jo yhteisiä kiihkeitä kipinöitä kytemään tuleviksi taidespektaakkeleiksi ja öitä toivoteltiin jo sangen innostuneessa Me tehdään se! -hengessä. Suurin osa innosta oli varmaan jo aamulla tuhkana tuulessa, mutta ehkä jotain kuitenkin jäi odottamaan hiileen puhaltajia.

On aina hienoa kun taitavat nuotiolla istujat pystyvät pitämään innostuksen tulta yllä loppuun asti. Parasta on silloin, kun yhteinen into jää kytemään ja synnyttämään tuhkasta jotain uutta – tai kuten yrittäjäyhdistyksen kapakkareissulla, sytyttämään hiipuvan nuotion uuteen roihuun.

Kommentoi kirjoitusta.