PAHA RAHA, HYVÄ RAHA

Lauantai 24.3.2012 klo 13:37 - Merja

maurikorhonen_ne_lahtevat500.jpg

kuvassa Mauri Korhosen "Ne lähtevät" Haihatuksessa 2011

Anu Uimosen kirjoittama Lauantaiessee tämän päivän hesarissa oli täyttä asiaa. Aiheena oleva taiteen ja rahan suhde mietityttävät eritoten nyt guggenheimvouhotusten aikana. En puutu tässä nyt isoon G:hen, koska en jaksa enää edes seurata keskusteluissa pontevasti jatkuvaa guggistelua.

Taidemaailma on rahan suhteen kovin kaksijakoinen. Toisaalla liikkuu rahaa niin paljon ettei siihen tarvitse koskeakaan vaan voi pyöritellä vaan miljoonia itsestäänselvyytenä, toisaalla taas rahaan ei edes pääse koskemaan, vaan taidetoimintaa pyöritetään itsestäänselvyytenä taiteilijoiden selkänahalla.

Taiteilijoiden odotetaan tekevän mitä tahansa päästäkseen esille, eikä palkasta edes puhuta. Se Suomen kuuluisa apurahasysteemikään ei kuitenkaan yllä ihan joka paikkaan.

Apurahoja myönnettäessä huomioidaan taiteen taso, mutta ei taloudellista tarvetta.
Tosiasia kuitenkin on että vakaassa taloudellisessa tilanteessa taiteen tasoa on paljon helpompi ylläpitää, kuin jatkuvassa penninvenytyksessä. Kas siinäpä kierre. Olisikin siksi apurahapäättäjiltä reilua hiukan huomioida myös sitä taloudellista tarvetta. Että jos olisi kaksi taiteen tasoltaan samanvertaista hakijaa, joista toisella on intohimon lisäksi turvattu talous ja toinen huhkii kaksiverroin pysyäkseen edes hengissä, niin miettisivät ihan tarkkaan tuen merkityksen kummankin kohdalla.

Yritystuki on ongelmallista sekin. Harvassa ovat ne tukijat, jotka luottavat tuettavansa taitoon, useat haluavat sanoa sanansa tuettavaan sisältöönkin. Omalla rahalla olisi niin paljon helpompi tuottaa tasokasta taidetta, kuin että siitä ovat päsmäämässä taloudellista tukeaan suovat yritykset ja virkakoneistot, joiden sinänsä kunnoitettava osaaminen on ihan muualla kuin taiteen sisällöissä. Luovuuttahan siinä koetellaan kovasti.

JOS näitä kukaan lukee, saattaa hyvinkin käydä niin, että kommenteissa henkilö Anonymous sanoo kohta että menisit oikeisiin töihin ei tarvittis meidän veronmaksajien rahojen perään ruikuttaa. Ja jossei ihan kommentoi niin jupisee kuitenkin nurkan takana. Tuollaiset useinkin kuullut  kommentit pitäisi tietysti osata jättää omaan arvoonsa, vaan kyllä ne aina revittyä selkänahkaa silti riipaisevat.

Tosiasiahan on, että kaikki työ on arvokasta, niin myös taidetyö ja kaikkien palkkarahat tulevat työnantajan pussista, niin myös taidetyöläisten.

Kommentoi kirjoitusta.